On aika hieman avata tarinaa, joka synnytti rakkauden vuorovaikutusta kohtaan ja oli merkittävässä roolissa myös VireAkatemian syntymisessä.
Palataan vuoteen 2013. Työskentelin valmentajana ja yrittäjänä, ja haaveeni jonkinlaisesta tehtävästä urheilujohdon puolella siinsi lähitulevaisuudessa. Olin aiemmin työurallani ehtinyt tehdä monenlaista: toiminut siivoajana, kirjapainon apupoikana ja yrittäjänä, vain muutaman mainitakseni.
Marraskuussa 2013 poikani syntyi sektiolla muutaman kuukauden etuajassa, painoa oli kertynyt huimat 1 kg. Sektiosta huolimatta kaikki näytti hetken täydelliseltä. Pian hänen syntymänsä jälkeen meitä kohtasi kuitenkin yli vuoden sairastelujakso, jossa ensin selätettiin kokeissa huomaamatta jäänyt streptokokki ja sen jälkeen taisteltiin aivokalvontulehdusta vastaan. Kumpikaan ei vienyt voittoa pojastani, mutta jälkimmäinen jätti jälkensä – poika kuuroutui. Tämä uutinen tuntui kaiken tuon taistelun ja sairaalassa vietettyjen vuorokausien jälkeen todella pahalta. Se täytti päivät joskus jopa epätoivolla, ja valoa tunnelin päässä oli vaikea nähdä.
Alkushokin jälkeen (joka kesti noin kuukauden) aloin nähdä elämän suurimmat rikkaudet uudesta näkökulmasta. Ensimmäisenä tuli kiitollisuus siitä, että poika on hengissä. Heti perään nousi esiin itsekäs kiitollisuus asioista, joita pidämme itsestäänselvyyksinä.
Kuuroutuminen pakotti minut muuttumaan – olin introvertti ja sosiaalisilta taidoiltani keskivertoa heikompi. Olin kyllä kova puhumaan, mutta en nauttinut sosiaalisista tilanteista, enkä todellakaan ollut sosiaalisesti taitava. Kuuroutumisen myötä opin arvostamaan syvästi kahta niin tavallista asiaa kuin kuulemista ja puhumista; jopa suihkussa laulaminen tuntui hyvältä. Samalla aloin pohtia, kuinka merkittävä rooli vuorovaikutus- ja kommunikaatiotaidoilla onkaan niin henkilökohtaisessa kuin työelämässä.
Viittomakielen opiskelu alkoi, ja jouduin astumaan ulos mukavuusalueeltani. Vasta opiskelun aloittamisen jälkeen tajusin, kuinka valtava kokonaisuus ihmisten välinen vuorovaikutus onkaan ja aloin yhdistellä oppimaani ja kokemaani. Miten suuri vaikutus ilmeillä, eleillä, äänen käyttämisellä, äänen sävyllä, kuuntelemisen taidolla, katseella, tunteilla ja empatialla onkaan. Tässä vaiheessa ei ollut vielä edes pienessä mielessäni, että tästä voisi syntyä jotain muutakin, mutta silloin syntyi kipinä henkilökohtaisten vuorovaikutus- ja kommunikaatiotaitojen kehittämiseen.
Joulukuu 2022, harjoitus tekee mestarin! Olin kahdeksan vuoden ajan määrätietoisesti kehittänyt vuorovaikutustaitojani ja opiskellut viittomakieltä. Samalla opin tutkimaan ja havainnoimaan ihmisiä ympärilläni – näin joka päivä esimerkkejä siitä, miten suuri merkitys näillä taidoilla on, niin hyvässä kuin pahassakin. Huippujohtamista, helposti lähestyttäviä ihmisiä, loistavia ilmapiirejä tai toimivia ihmissuhteita, mutta myös surkeaa johtamista, surullisen huonoja ilmapiirejä ja ei niin toimivia ihmissuhteita. Yksi yhdistävä tekijä näillä asioilla oli: hyvät tai huonot vuorovaikutustaidot!
Heräsin tuona aikana siihen, että jos haluat rakentaa positiivisia asioita ympärillesi, vaikuttavin asia on se, miten kommunikoit ja vuorovaikutat. Olipa kyse johtamisesta, esihenkilötyöstä, valmentamisesta, ilmapiirin tai ihmissuhteiden rakentamisesta, nämä taidot ovat tärkeimmät.
Pojan kuuroutuminen muutti kaiken – ja samalla se antoi minulle uuden suunnan, joka on johdattanut minut tähän päivään. Se sai minut rakastumaan vuorovaikutuksen ja ilmapiirin kehittämiseen niin paljon, että menin hulluuksissani perustamaan VireAkatemian.
Olen joka päivä kiitollinen siitä, että saan tehdä töitä, joita rakastan, ja vaikuttaa samalla positiivisesti niin ihmisiin kuin työympäristöihinkin.
コメント